Nimi: Enter to the Future, "Entti"
Rotu: Tilastohevonen (puoliverinen x lipizza) Syntymäaika, ikä: 9.4.2006, 15-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) Sukupuoli: Ruuna Säkäkorkeus, väri: 160cm, mustankimo Rekisterinro: VH01-099-1802 Omistaja: Layda VRL-14488 Entinen omistaja: Sussu VRL-12636 Painotus: Yleispainotus Koulutustaso: HeB, re. 60cm, valjakko noviisi |
c. S.S, lisenssi virtuaalihevonen
|
Luonteeltaan Entti on fiksu ja hyvin kiltti herra, eikä todellakaan mistään tyhmimmästä päästä. Kömpelöhän se on, mutta pärjää kisojen matalimmissa luokissa mainiosti. Muiden hevosten kanssa se tulee hyvin toimeen siihen asti, kun kukaan ei sitä komenna. Niissä tilanteissa ruuna osaa olla erittäin dramaattinen ja pitkävihainen, ja antaa kyllä samalla mitalla takaisin jos joku hyppii niskan päälle.
Entti rakastaa huomiota yli kaiken, ja onkin hoitaessa oikea unelma. Ruuna tykkää kiittää ihmistä mukavasta hoitohetkestä rapsuttelemalla tämän päätä ylähuulellaan tai vaihtoehtoisesti nuolemalla tämän kädet litimäriksi. Kavioiden putsauksesta Entti ei niinkään välitä, ja pitää jalkansa mielellään tiukasti maassa. Varustaessa ruuna osaa pullistella ovelasti niin, ettei varustaja huomaa. Vasta kun selkään pääsee ja lähtee ratsastamaan ympyröitä huomaa, että satula on valahtanut kyljelle asti. Vyötä kannattaakin kiristellä ja tarkista pitkin tuntia, ettei vahinkoa pääse käymään.
Ratsastaessa hevonen on herkkä istunnalle, ja olisikin todella helppo ratsastettava, jos ruuna ei omaisi sitä järkyttävää ravia, jossa ei pysty istua vaikka kuinka lantiolla joustaisi ja rentouttaisi kroppansa. Ohjalle se on suhteellisen herkkä; kulkee kyllä vaikka suusta repisi kovempaakin, mutta nätisti se kulkee vasta kun tuntuma on täydellisen keveä, ja ratsastaja liikuttelee ainoastaan nimetöntään millin verran. Pohkeen kanssa Entti ei ole tarkka, kunhan sisäpohkeen tuki löytyy niin päästään pitkälle.
Esteillä Entti ei mikään taitava tapaus ole, mutta rakastaa kyllä hyppäämistä. Se tarvitsee askelten mittaamiseen ja lähestymisiin paljon tukea sekä neuvoja. Tarkoilla teillä kutenkin pääsee jo pitkälle, kunhan muistaa jättää ne tiukimmat käännökset pois - tämä hevonen kaatuu niissä alta aikayksikön.
Jälkeläiset:
Entillä ei ole eikä tule jälkeläisiä
Kisatulokset:
KRJ:n alaiset:
ERJ:n alaiset:
VVJ:n alaiset:
Villit sijoitukset = 1:
9.5.2017 - Kilpakeskus Chermia - Maastoeste - 50cm - 2/5
Päiväkirja:
11.7.2017 - Tuhottu pihatto ja karkumatka - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Entti päätti eilen tuhota pihaton. Kirjaimellisesti tuhota. Tulin tekemään aamutallia, kun huomasin, että kolme tolppaa on maassa, hevosia ei näkynyt mailla halmeilla.
Katsoin pikaisesti valvontakameraan, josta huomasin, että Pillille ja Entille oli tullut tappelu, jonka seurauksena kimo oli vihaisena mennyt rikkomaan aidat. No, soitin ystäväni paikalle, ja kävimme hakemassa viisaat kakurit viidenkymmenen metrin päästä metsästä.
"Ette sitten pidemmälle uskaltaneet pötkiä?" naurahdin taluttaessani Palomaa ja Enttiä takaisin pihatolle, jota ystäväni oli juuri korjaamassa.
Pilli juoksi täyttä laukkaa peräämme, eihän se tietenkään uskaltanut jäädä yksin metsään.
Pihatossa tarkastin jokaisen hevosen huolellisesti, Entillä oli kavio lohjennut ja Palomalla haava vasemman etujalan ruunurajassa. Entti pärjäsi kengittäjän avustuksella ja viikon mittaisella lomalla, ja Palomakin selvisi haavan putsaamisella ja parin päivän vapaalla. Nyt saisi Pilli työskennellä oikein olan takaa, kun kaverit lomailevat!
20.6.2017 - Hikeä - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Yritin parhaani mukaan istua Entin jättimäisessä ravissa. Hikikarpaloita ilmestyi otsalleni yhä lisää ja lisää, samalla tunsin kuinka kainaloni olivat jo aivan litimärät. Pyyhkäisin otsaani nopeasti ja jatkoin hammasta irvistellen vielä kierroksen.
Olin ratsastanut vasta kokonaiset kymmenen minuuttia, mutta olin jo läpimärkä.
"Ehkä tälle päivälle ei sovi koulutreeni", tokaisin kimolle ruunalleni, hyppäsin alas ja nappasin satulan pois.
Jätin alle kuitenkin vielä satulahuovan ja romaanin, ilman niitä ei voi Entin selkärangan päällä oleilla, muuten ei voi istua kuukauteen.
Lähdimme köpöttelemään maastoon ihaillen kaunista, auringontäyteistä päivää. Kohta koittaisi juhannus ja saataisiin taas kylmää säätä, joten piti vielä nauttia kun voi.
Entti puuskahti ja jäi syömään. Kiskaisin ahneen hevosen pään ylös ja käännyin takaisin. Tästä alkaisi synkempi metsä, joka on täynnä itikoita ja mäkäräisiä. Lentäisin selästä alta aikayksikön jos Enttiä pistäisi yksikin itikka. Saavuimme takaisin väliaikaisen olinpaikkamme, Rosgardurin pihaan, jossa riisuin Entin varusteet pois, pesin sen huolellisesti ja päästin takaisin kasvattamaan pyöreää kesämasua.
29.4.2017 - Kesälaitumet on rakkautta - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Rosgardurin omistaja Kioja tarjosi ystävällisesti laidunpaikkoja ulkopuolisille hevosille, ja sillä samalla sekunnilla kun eilen laskeuduimme niin ilmoitin Entin laiduntamaan. Ruuna hyväksyttiin, ja 1.6 se matkustaa Rosgarduriin kuukaudeksi.
Tänään kävi myös eläinlääkäri, joka katsoi että hevonen on ok myös matkan jälkeen. Entti pidetään kahden viikon ajan erossa Palomasta pääntautiriskin takia, mutta ruuna selvästi jo odottaa päästä näkemään tämän neidon. Kaihoisasti se siellä ainakin hirnahtelee. Raukka.
No mutta, ei sorruta suruun, huomenna käyn kuitenkin taluttelemassa Enttiä pitkin pihaa ja metsiä. Ruuna on edellisen omistajan mukaan todella rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa, joten uskon että pärjään sen kanssa vaikkemme vielä muuten oikein tunne toisiamme.
28.4.2017 - Jännitys tiivistyy - Kirjoittanut omistaja (Layda VRL-14488)
Saavuin tänään pikavisiitille Ranskaan. Miksi, saatat miettiä. No, siihen on oiva syy!
Näin jo hetki sitten myynti-ilmoituksen lipizzan ja puoliverisen risteytyksestä, Entistä. Heti alusta alkaen hevonen vaikutti todella sympaattiselta kaverilta, mutten tahtonut ostaa sitä koska kasvatan kisahevosia, tilastoruuna ei hyödyttäisi minua mitenkään. Päivät kuluivat eikä ruuna mennyt kaupaksi. Lopulta päätin ostaa hevosen.
Nyt olen Ranskassa. Päätin että jos Entti meillyttää myös paikan päällä, se saapuu samalla kanssani takaisin Suomeen. Olen nyt ratsastanut hevosen, ja täytyy sanoa että ratsastaessa se vaikutti lähinnä ratsastuskouluhevoselta joka ei osaa muuta kuin olla laiska. Mutta rakastuin hevoseen silti palavasti, joten solmimme kaupat entisen omistajan Sussun kanssa, maksoin hänelle pyydetyt 2000€ ja teimme vielä pikaisen eläinlääkärintarkastuksen. Nyt olen lentokoneessa, kohta Suomessa, mukanani upea ratsu. Voisiko parempaa olla?